PUS-Basket – ToPoLa 86-78 (31-43)
1. puoliaika -12p, 2. puoliaika +20p: Topolalla hiljaista Pehkosen takana
Viisikko – PUS: Aladin-Tenkanen-Stahl-Piispanen-Laukkanen
Viisikko – KaHe: Pehkonen-Saarnia-Saarinen-Tynkkynen-Kaunisvaara
Tuomarit: Jussi Saarijärvi – Vesa Vikman
(Ei videota)
Kummallakin joukkueella sarjojen sarjassa säilyminen oli jo varmaa jo ennen ottelun alkua ja siksi otteluun ainakin PUS-leirissä lähdettiin rennon oloisin asentein. Molemmilla oli myös joitain poisjääntejä. ToPoLa:lta puuttui ainakin päänsärkyä potenut Kajander ja Pussilta myös päänsärkyä potenut Laakso. Pussilta pitkäaikaispoisjäänteinä sokerista rakennetut ja kesken kauden sulaneet Pentikäinen ja Kaisti. Kuitenkin molemmissa päissä lämppäsi joukkueellinen 185-senttisiä kolmekymppisiä.
ToPoLa alotti ottelun vahvasti ja vei ensimmäiset kymmenen minuuttia 21 – 14. Varsinkin levypallot tuntuivat jäävän sekä hyökkäys, että puolustuspäässä keskiarvoisesti paria senttiä lyhyempien ToPoLalaisten käsiin. Näistä toisista ja kolmansista yrityksistä nostelivat pisteitä varsinkin Tynkkynen ja Kaunisvaara. Pelillisiä hienouksia ottelu ei juurikaan tarjonnut. Molemmissa päissä juostiin ”Motionia”, eli jonkintyyppistä flexiä, joka ainakin Pussilla tuntui tarkoittavan korkeintaan kahta syöttöä ja heittoa. Se heitto siinä 13 sekunnin kohdalla hyökkäyskellossa, ei välttämättä ole koripallotaktisesti ehkä se viisain valinta, varsinkin kun levypallot eivät kiinnostaneet Pussilaisia ollenkaan. ToPoLan pelin sielu oli kakkosdivarin Russell Westbrook, Ilpo Pehkonen. Käytännössä jos hyökkäyksestä ei muuta järkevää ToPoLa:lla syntynyt, pallo pelattiin Pehkosen käsiin ja Pehkonen lähti palloskreenin kautta, tai 1 – 1 haastamaan. Propsit kuitenkin Aladinille, joka teki hyvää duunia Pehkosen puolustuksessa, pakottaen Pehkosta haastettuihin heittoihin. Muutenkin Pussin muuten synkän ensimmäisen puoliajan hahmo oli Aladin, joka ajoi muutamia kertoja vahvasti korille hankkien ToPoLa:laisille virheitä.
Toinen erä oli kuin ensimmäisen erän toisinto. Ei siitä sen enempää. Puoliajalla ToPoLa johti 43 – 31.
Kolmannen neljänneksen alku näytti jo lupaavia merkkejä, kun PUS tuli selvästi liikkuvammalla jalalla 3 minuutin mittaiselta puoliajalta. Pus kuroikin ToPoLa:n eron kiinni, mutta ToPoLa kiskaisi eron uudestaan kymmeneen pisteeseen. Jotain positiivista oli kuitenkin tapahtunut PUSsin pelissä ja asenne oli aivan erilainen kuin ensimmäisellä puoliajalla, vaikka eroa olikin vielä kymmenisen pistettä. Erän hahmoja oli PUSsilta ainakin Piispanen, joka esitti uskottavasti heittäjää. Piispanen ei ole sarjan tunnetuimpia kolmoslinkoja, mutta otti isällisesti joukkueen harteilleen, kun muilla ei osunut. Vastustajan valmentaja alkoi jopa huutamaan aina Piispasen saadessa pallon ”HEITTÄJÄ!”. Ehkä tämäkin lisäsi Piispasen uskoa omiin kykyihinsä. Ensimmäisellä puoliajalla enimmäkseen ohi sutinut Piispanen tekikin erässä 5 peräkkäistä kuppia. Lisäksi I.Heiskanen kaksi tärkeää kolmosta ja J.Heiskanen (joka lupasi pelata 2 minuutissa koko elämänsä parhaan vaihdon) olivat kolmannen erän onnistujia.
Neljäs erä oli kahden herran show. Russell Westbrook aka. Ilpo Pehkonen vs. PUSsin James Harden aka Atte Lohman. Lohman heitti viimeisessä erässä vapaaheitot 13/13 ja käytännössä voitti tasaisen ottelun PUSsille. Toisessa päässä tuntui, että Pehkonen sai aina kuitattua ajolla tai kolmosella ja tuotua ottelun tasoihin. Lopulta Lohman oli vaan liian kova vieden levypallot sekä puolustus ja hyökkäyspäässä. Usein näitä levypalloja seurasi ToPoLan tyhmähkö virhe ja Lohman pääsi aina viivalle. Vastustajan valmentaja pyysi Lohmanilta yksissä vapaaheitoissa, että eikö hän voisi näön vuoksi heittää yhden ohi. Ei vaan pystynyt. Muutenkin tilastollisesti aivan jättävä erä tältä sarjojen sarjan veteraanilta. Levypallojen ja pisteiden lisäksi ainakin muutama tärkeä steali tarttui Lohmanin käsiin.
