Tulimme poikani kanssa katsomaan huippukoripalloa Leppävaaran hallille, vietettyämme koko viikon kipeänä jalkapallon MM-kisoja seuraillen. Huippukoripallo-otteluna oli Aalto-Basket – Muki2. Tämä oli vasta toinen pikkumiehen korisottelu livenä. Oletuksena oli, että ottelutapahtuman volyymi saattaa olla vauvalle sopiva; koska Aaltobasketin matseissa ei ole yleensä kauhean kova yleisömeteli. Kerkesimme paikalle teknisistä syistä johtuen ensimmäisen erän lopussa. Saapuessamme paikalle Aalto-Basket oli tappiolla muutaman pisteen 18-21, muistaakseni. Muita huomioita oli että, Aalto-Basker pelasi vain 7:llä pelaajalla, mutta Mukinkin rosterissa oli vain 8 ukkoa. Lähes tasajaot siis. Ensimmäisen erän viimeisillä sekunneilla kotijoukkueen kuuma Katalonian vahvistus Adame-Carrillo otti vastustajan päätyrajasta riiston ja sai heiton ilmaan ennen ajan loppumista. Heitto meni rautoihin, mutta vastustaja tuli heitossa alle. Tuloksena kaksi vapaaheittoa ja ensimmäisen tauon lukemiksi 25-25.

Aalto-Basketin peli pyöri toisella jaksolla seitsemällä ukolla hienosti ja lähes järjestäen hyökkäykset päätyivät vapaaseen kolmoseen tai lay-uppiin. Erityismainintana Dahlbergin ajot, jotka avasivat muille hyvin tekopaikkoja. Liikkuvasta hyökkäyspelistä kiitti erityisesti Soinio, joka nakutti pari kolmosta ja pari mid rangea vapaista paikoista. Toinen hyökkäysten päättäjä oli ottelun Highscorer Hautala, joka käytti armoa tuntematta keski-ikäistyvän – mutta silti vielä kimmoisan- miehen suunnistajafysiikkaansa ja nosti väsymättä pallon toisensa jälkeen kuppiin. Aalto-Basketin puolustus ja rotaatiot toimivat muuten kivasti, mutta vastustajan #3 Adolfsson kävi kuumana kuin hellan koukku. Aina heittoon lähtiessä tuli joko virhe puolustajalle tai sitten kolmonen painui sisään. Puoliajalle lähdettiin kuitenkin AB:n johtaessa 42-40.

Puoliajalla meillä oli pojan kanssa pieni shitshow, mutta palattuamme kohtasimme iloisen yllätyksen. AB johti 10 pistettä. Tämän repäisyn pääarkkitehdit jäivät nyt näkemättä. Muki tasoitti kuitenkin kolmannen jakson aikana pelin, erityisesti Adolfssonin ja Toikan johdolla. Väsymys alkoi hieman painaa AB:n pelaamisessa ja hyökkäys ei enää tuottanut yhtä tasaisesti pisteitä. Muutama helppo missattu lay-up ja Muki siirtyikin jo johtoon. Hautala, ja Laakso repivät ja raastoivat jokaisesta levypallosta, puolustuslevypalloissa kunnostautui erityisesti Laakso ja hyökkäyksessä Hautala.
Ottelun viimeinen erä mentiin kori korista. Hyökkäys tuotti semivapaita heittoja, mutta valitetaavasti ne eivät enää
ottelun lopussa menneet samalla prosentilla sisään kuin ottelun alussa. Vastustajalta Adolfsson, Toikka ja jo kaksi vuosikymmentä sarjojen sarjaa tahkonnut Fritze sen sijaan osuivat. Varsinkin Fritze oli ottelun lopussa kova ja teki pari ratkaisevaa koria Mukille viimeisen parin minuutin aikana.
Loppulukemat 76-83 vierasjoukkue Mukille.

Mitä tästä opitaan?
-Aalto-Basketin pelit ovat varsin vauvaystävällisiä, koska ajoittaisia MITÄ VITTUA- huutoja ja erän päätössummeria lukuunottamatta volyymi pysyy hyvin maltillisena.
– 7 ukolla ei ole helppo voittaa pelejä. Vaikka tänään peli rullasi aika ajoin mallikkaasti, niin loppua kohti tuli väistämättä väsähdys.
-Yksittäiset pelaajat sarjojen sarjassa pitää oppia tuntemaan paremmin, jotta ei hävitä yhdelle pelaajalle. (Viimeksi Turunen ja nyt Adolfsson)
-Allekirjoittanut oli merkitty kotijoukkueen päävalmentajaksi, jos olisin tiennyt tämän, olisin sanonut jotain.