Rakas päiväkirja,
Tänään on 24.11. ja kovasti odotettu matsi kotkajengiä vastaan. Huhumyllyt kenraali Koposen M2D farewell tourista ovat kiertäneet jo kuukauden päivät, mutta tämä tarina alkaa oikeastaan jo vuosien takaa. On vuosi 2008, Petteri Koponen on lyhyen uransa aikana ehtinyt johdattaa Hongan jo kahteen perättäiseen suomenmestaruuteen ja tulla varatuksi NBAhan. Edessään hänellä olisi maineikas ura Euroopan huippujoukkueissa, josta todisteena useita mestaruuksia, ja rooli 2010-luvulla nousukiitoon lähteneen Susijengin uuden sukupolven lupauksena ja johtajana.
Minä sen sijaan joudun tyytymään hieman vähempään ja luoda uraa roolipelaajana eteläisen alueen kakkosdivarissa. Joukkueitakin on ollut vain yksi: Aalto-Basket. Onneksi. Mutta jos jotain olen nuorena oppinut niin se on pitkäjänteisyys. Toisin sanoen, tarpeeksi kauan kun jaksaa M2D:ta tahkota, niin jossain vaiheessa ne huippunimetkin siellä vastaan tulevat. Niin tälläkin kertaa. No, totta puhuen, odottavan aika oli pitkä ja ehdin ripustaa kengät naulaan kolme vuotta sitten, mutta tämä oli vielä nähtävä. Lisenssi siis ostoon ja kädet ristiin että rosterissa on tilaa ja Koponen ilmestyy paikalle.

Sen verran oli aikaa edellisestä Pirkkolassa pelaamastani matsista, että ihmetys oli suuri kun klo 20 olin todistamassa tyhjää salia Pirkkolan käsipallopyhätössä. Henkilökunnan ohjeistusten siivittämänä sitten viereiseen rakennukseen pikapikaa ja juuri ajoissa alkulämmittelyihin. Kotkajengikin juoksi alkulämppää, mutta Koposta ei näkynyt missään. Joukkuetoverit totesivat valitettavan tosiasian minulle ääneen: “nyt taisi tulla ostettua lisenssi turhaan”. No, ihan sama, pelataan joka tapauksessa. Noin vartti ennen pelin alkua Koppinen astelee saliin ja liittyy Kotkajengin alkulämmittelyihin. Satanen ei sittenkään mennyt hukkaan.

Itse peli alkaa Aalto-Basketin komennossa ja muutaman pisteen etumatka takaa sen että Kotkajengi ei heti pääse karkumatkalle. A.Laukkasen viesti joukkuekavereilleen ennen pelin alkua on mennyt perille: “hedsataan jokainen palloskriini ettei sieltä tuu heti kolme kolmosta naamaan”. Siinä hän on oikeassa, että Kotkajengiä ei saa päästää juhlimaan kaaren takaa, eikä varsinkaan näillä vahvistuksilla, tai muuten edessä on pitkä ilta. Kotijoukkue kuitenkin hyödyntää Sad Niskasen ja Petskun pick&rollia ensimmäisen jakson aikana siihen malliin että teekkareiden työkalupakki meinaa auttamatta jäädä puolustuksessa vajaaksi. Sad viimeistelee pisteet ekalla jaksolla rollauksista ja Petsku liikkuu kentällä tv:stä kaikille tutuin elkein, mutta perässä on silti lähes mahdoton pysyä. Kaksikon yhteispeli tuottaa ensimmäisellä puoliajalla 17 pistettä ja tauolle mennään Kotkajengin johtaessa luvuin 43-37.

Avauspuolikkaan jälkeen Aalto-Basket saa pelivireen päälle ja puolustus alkaa purra. Kolmas jakso kääntyy teekkareiden eduksi ja onnistujia on vierasjoukkueella laajalla rintamalla. Suurin osa joukkuekavereiden koreista ei tallennu allekirjoittaneen muistiin, sillä koko pelin ajan seuraan vain vastustajan nro 8 pelaamista. Onneksi pöytäkirja kuitenkin pitää huolen että kaikki pisteidentekijät saavat ansaitsemaansa tunnustusta. Heittelen ensimmäisellä puolikkaalla pallot ohi oikealta ja vasemmalta. Kolmannella jaksolla sihti alkaa löytyä ja pelin ensimmäinen onnistunut kolmeen pisteen heittoni tulee vaparin jatkeelta, johon Koponen antaa turvalliset kaksi metriä tilaa. Sukkana sisään. Hetkeä myöhemmin samasta paikasta uusi heittoyritys ja nyt Koppisen käsi lähestyy jo uhkaavaa vauhtia heitontorjuntaan. Kiireessä heitto ilmaan samalla kun hallissa kaikuu huuto “bang bang”. Kolme pistettä. Harvinaista herkkua, mutta otetaan siitä nyt kaikki ilo irti. Kolmannen jakson highlighteista mainittakoon myös P. Kanervan vahva ajo korille, jota pääsin todistamaan vierestä ja jonka Pyry viimeisteli lähes pelitilannedonkilla. Näissä tapauksissa aika kuultaa varmasti muistot ja viimeistään saunailloissa ne käännetään historiankirjoissa donkeiksi.

Kotkajengin heiton yskiessä Aalto-Basket pitää johtoasemansa neljännelle jaksolle mentäessä. Viimeisen naulan arkkuun lyö hyökkäyspäässä aina erittäin vaarallinen Aron Dahlberg, joka tekee 11 pistettä päätösneljänneksellä. Koponen yrittää vielä tuoda Kotkajengin takaisin peliin mukaan ja pyrkii hyödyntämään kaiken ajan mitä kellosta löytyy: aloituksesta pallon annetaan vieriä kohti hyökkäyspäätä, jotta peliaikaa ei kuluisi, mutta tähän M2D-toimitsijapöytä ei ole valmis. Pallo vierii ja sekunteja kuluu, joten harjoitus joudutaan tekemään uudestaan. Taktikoinneista huolimatta Aalto-Basket onnistuu pitämään johtoasemansa pelin loppuun asti ja vie voiton lopulta lukemin 68-84.

Kaiken kaikkiaan kaksinumeroisiin pisteisiin Aalto-Basketilta ylsi viisi pelaajaa, joten suorittaminen oli tasaisen vahvaa kautta linjan. Kentän pistekuninkaaksi kruunattiin Aalto-Basketin Hautala 15 pisteellään. Toiseksi korkeimmat pistelukemat tehtailivat niin ikään vierasjoukkueen Dahlberg ja Laukkanen, joista molemmat tekivät 14 pistettä mieheen. Voiton myötä Aalto-Basket nousi sarjataulukossa sijalle kaksi, mutta se taitaa tässä tarinassa olla toissijainen asia. Harvempi pelaaja teekkarilaumasta tuskin koskaan uskoi jonain päivänä jakavansa peliparketit samaan aikaan Petteri Koposen kanssa, jonka saavutukset kuuluvat suomalaisten koripalloilijoiden terävimpään kärkeen. Tästä riittää kerrottavaa jälkipolville vielä vuosiksi! #M2Dwhereamazinghappens